Kuka minä olen?

Ensimmäiset runoni olivat teini-ikäisen kipukohdista purkaantuneita. Vähitellen inspiroiduin yhä enemmän luonnosta ja kirjoittelin ison mustakantisen vaakaviivoille haaveillen omasta runokirjasta. 

Kerättyäni rohkeutta syntyi Facebook-sivu Runosuoni, jossa julkaisin runoja luontokuvieni ohessa. Myöhemmin perustin saman nimisen sivun myös Instagramiin.

Kun Mediapinta juhli satavuotiasta Suomea julkaisemalla 100 runokirjaa -kirjasarjan (2017), tuli minulle tilaisuus kasata ensimmäinen kokoelmani, Koskaan ei voi tietää, kuinka ihmeelliseen päivään herää. Se oli hurjan jännittävää ja samalla olin ylpeä, että uskalsin.

Osallistuminen Lahden Runomaraton ry:n Hullunhieno Suomi? -kilpailuun toi runon nimeltä "Tunnussanoja" Katson sinua, maani -juhlajulkaisuun (2017). Tämän jälkeen runokuvistani tuotettiin mm. sisustustarroja sekä -julisteita, kalenteri ja Karton 8-osainen Sanoja Kuvissa -korttisarja.

Toinen, edellistä kerroksellisempi ja kypsempi kokoelma punoo merkityksellistä elämänvaihettani keski-iän kynnyksellä kolmessa osassa. Se tarjoaa tunnepitoista samaistumispintaa muutosmatkalaisille, jotka ovat löytöretkellä aitoon itseen. Toivoa symboloivia luontovertauksia pulppuavan teoksen on kuvittanut äitini Anne Anttonen (s. 1948). 

Kirjan Katsoo kauas merelle tuotoista ohjaan osan Aivosäätiölle muistisairauksien tutkimukseen.